Halloweenstravaganza 2012! - Osat 2 & 3
Vesa "Pilotti" Mustonen, 14. marraskuuta 2012
Osa 2: Ilkeitä alieneita!
Avaruusolennot on vaan kovin siistejä, voi veljet! Ja kauhuleffoissahan niitä riittää. En kyllä ole koskaan ymmärtänyt miksi ulkoavaruuden vieraat ovat elokuvissa aina niin ilkeitä ja vihamielisiä. Eikö olisi paljon kannattavampaa vaikka käydä kauppaa ja keskustella tieteestä ja taiteesta? Ihme kolonialismia, emme me ihmiset vaan sortuisi moiseen! Tietysti parempi niin, olisihan Alienkin vähän tylsempi jos siinä vain juotaisiin teetä xenomorphien kanssa. Ehkä.
Ihmispaholaiset (Invasion of the Body Snatchers, 1978)
Kaiken minkä tiedän synnyttämisestä, olen oppinut kauhuelokuvista, eikä se ole kovin miellyttävä kuva aiheesta. Xtron (1983) klassinen synnytyskohtaus on hämmentävimpiä minuutteja jotka olen elokuvan parissa ikinä viettänyt, ja tässä vuonna '78 ilmestyneessä Body Snatchersissa (yhteensähän niitä on jotain kymmenen) on oikein hyvä myös! Se ei ole yhtä kivulias, onhan synnyttäjänäkin ihmisen sijaan avaruuskasvi, mutta kyllä se kummalliselta touhulta silti näyttää. Onneksi en ole nainen (tai ulkoavaruuden kasviolento)!
Tämä numero '78 on ainoa versio jonka itse olen elokuvasta nähnyt (alunperin tarina perustuu Jack Finneyn kirjaan The Body Snatchers), mutta aika rautaa se on! Eikä vähiten siksi että Donald Sutherland potkii tässä alienien perseitä erittäin törkeillä pornoviiksillä varustettuna, ja irroittaa myös naamastaan yhden parhaista ilmeistä mikä valkokankaalle on ikinä painettu! Mukana on myös maailman tunnetuin kaaosteoreetikko Jeff Goldblum sekä itse herra Spock, ja kuten odottaa saattaa ei tällaisella ensemblellä voi täysin vikaan mennä.
Muutamaa yllättävänkin hämmentävää kohtausta lukuunottamatta Snatchers ei toki ole mitenkään kovin inhottava tai väkivaltainen (se on tärkeää, sitä varten näitä katsotaan!), mutta hemmetin tunnelmallinen kyllä, ja erinomainen lopetus jättää oikein mukavan jälkimaun. Välillä meno kyllä uhkaa käydä hieman koomiseksi, kun suurin osa kaupungista on Snätsääjien vallassa ja jokainen sankariemme pakoyritys päättyy Truman Show -tyyliseen "oho tyhjästä ilmestyi ruuhka"-ongelmaan. Loppujen lopuksi en myöskään tiedä jaksaisinko välttämättä ikinä katsoa tätä uudestaan, mutta kyllä se kertakatsomisen arvoinen on ehdottomasti.
3/5
OooooOOoooOOooOOOoooOOooo!
The Thing - "Se" jostakin (John Carpenter's The Thing 1982)
En kiertele, en kaartele, sanon suoraan mitä aattelen: tämä on paras kauhuelokuva universumin historiassa enkä ehkä ikinä suostu uskomaan muuta vaikka kuinka todistaisitte mielipiteeni vääräksi. Yrittäkääpä! Sanokaa yksikin elokuva jonka hirviödesign ylittää John Carpenterin Thingin käsittämättömän makaaberit ja ääliömäisen hauskat visiot. En ole varmasti ikinä nähnyt yhtä lystikkään yllättävää ja nautinnollisen veristä kohtausta kuin Thingiin visioitu elvytyskohtaus.
Nyt kun tuli elokuvassa piilevä huumori mainittua, niin sanokaapa minulle toinen elokuva jossa tunnelma vaihtelee yhtä timanttisesti ja jonka voi katsoa käytännössä millaisessa mielentilassa tahansa! Haluatko nähdä verisiä efektejä ja siistejä tappoja, kavereiden kanssa kaljaa juoden? Katso The Thing! Haluatko pelätä yksin ja nähdä äärimmäisyyksiin kasvavaa paranoiaa ja klaustrofobiaa? Katso The Thing! Haluatko yksinkertaisesti katsoa parhaan ikinä tehdyn kauhuelokuvan, sekä yhden parhaista elokuvista ylipäätään? Katso The Thing!
Ja hei, sanokaa yksikin elokuva jossa on yhtä järjettömän hyvä soundtrack! Ennio Morricone on nerokas säveltäjä, ja vaikka ilmeisesti Carpenter onnistuikin suututtamaan maestron säveltämällä elokuvaan myös omaa musiikkiaan tai muuta vastaavaa, on lopputulos kova kuin timantti Etelänavalla. Elokuvan minimalistinen soundtrack sopii tunnelmaan niin täydellisesti, että melkein itkettää. Etenkin elokuvan lopetukseen! Teemamusiikin viimeiset painostavat jyminät todella iskevät syvälle kun ruutu himmenee mustaksi yhden elokuvahistorian tyylikkäimmän lopetuksen jälkeen (tässä muuten Robocop pääsee aika lähelle - katsokaa sekin!).
Voisin jatkaa tästä vielä melko pitkäänkin (Kurt Russell rokkaa!), mutta en tahdo kyllästyttää ketään fanipoikailullani (tekijöillä oli oikeasti pokkaa jättää naiset kokonaan pois leffasta!*). Carpenter on helposti yksi parhaista kauhuelokuvaohjaajista, eikä viime vuosikymmenenä tapahtunut tason laskeminen vähennä tippaakaan näiden vanhojen mestariteosten arvoa. Voi hyvänen aika, tehkää nyt itsellenne palvelus ja katsokaa tämä oitis!
6/5
koominen tauko
Hahaha, ei vais, en ole sentään ihan noin iso persereikä!
5/5
*=Tohtori Schnabelin huomio: Tämähän onkin sitten se historian uskollisin Lovecraft-sovitus, joka ei edes ole Lovecraftia!
Altered (2006)
Hyvä yritys, jos ei muuta. Viisi punaniska-stereotyyppiä abduktoitiin viisitoista vuotta sitten ja yksi porukasta tapettiin, mistä lähtien neljä eloonjäänyttä ovat hautoneet kostoa noille ulkoavaruuden kelmeille. Nyt, synkkänä kesäisenä (vuodenaikaa ei oikeasti mainita) yönä olennot ovat palanneet ja kostoon tarjoutuu mahdollisuus. Landepaukut nappaavat yhden avaruusmulkeron ja kruisailevat porukan ainoan järkevän jäsenen linnoitettuun kotiin aikeenaan...
Hups! Paljastuukin että kostoa ei oltu suunniteltu kovin pitkälle, ja tälle epäonniselle faktalle rakentuu suurin osa elokuvan jännitteestä. Heinähatut lähinnä huutavat toisilleen ja juoksentelevat ympäri varastomaista rakennusta tietämättä yhtään mitä tehdä tai miten toimia. Elokuvan idea kostamisen järjettömyydestä ei toki itsessään ole kovin uniikki, mutta avaruusolentoihin kohdistettuna en ole moista ennen nähnyt! Pisteet siis originaaliudesta.
Harmi kyllä elokuva putoaa hieman itse kaivamaansa kuoppaan, sillä koko elokuvaa vaivaa päähenkilöiden tapaan suunnittelun vajavaisuus. Hyvä idea ei riitä kovin pitkälle, kun koko leffa ihan oikeasti koostuu lähinnä siitä että pyöritään ympyrää ja huudetaan. Sitten möröt vähän purevat ja sitten onkin taas hyvä syy huutaa vähän lisää. Haluaisin todella pitää tästä enemmän, mutta lopulta jatkuva päämäärättömyys alkaa rassata todella kovasti. Suositeltavaa katsottavaa silti, jos ei muuten niin varsin ainutlaatuisen idean takia.
3/5
Attack The Block (2011)
Niin siisti! Siis niin siisti! Karvaiset, isohampaiset avaruusmörrimöykyt tekevät suuren virheen valitessaan hyökkäyskohteekseen juuri ränsistyneen lontoolaisen lähiön, sillä paikallisten wannabe-ganstereiden ja muiden pikkukillien myllytyksessä jäävät tylyimmätkin maailmojensyöjät kakkoseksi! Eikä tappio johdu pelkästään voimakeinoista, vaan suurilta osin räkänokkaisten lontoolaispaskiaisten käsittämättömästä charmista. Tämä on nimittäin juuri sellainen elokuva, josta isot pojat käyttävät sanaa "hahmovetoinen", ja ne hahmot ovat meinaan todella vetäviä (lol!!)!
Okei, vetävä taitaa tarkoittaa kaunista tai muuten ulkonäöltään näpsäkkää, mutta tarkoitan nyt nimenomaan luonteiltaan. OG thug lyfeä ihannoivat ipanat on kirjoitettu elokuvaan niin elävän oloisesti, että koko rainan voisi melkeinpä katsoa läpi ilman mitään ihmeen mörköhyökkäystäkin. Jotain dialogin laadusta kertoo ehkä se, että elokuvaa jatkuvasti nimitetään kauhukomediaksi, vaikka siinä ei hauskaa sanailua lukuunottamatta juuri ole koomisia elementtejä (no Nick Frost on kyllä ihan comic relief -hahmo mutta whateva). Suurin osa huumorista irtoaa hahmojen muka-gangstailusta, mutta ilmiön todellisuuden huomioon ottaen ei sitä ainakaan täysin vitsinä voi pitää.
Hahmot sikseen, raina toimii muutenkin! Attack The Block on ajoittain yllättävänkin väkivaltainen elokuva, mikä tietysti allekirjoittanutta miellyttää suuresti, eikä siinäkään ole vielä kaikki! Elokuvan musiikit ovat nimittäin T-iu-ka-T! Jäätävän siistit elektroniset tykitykset jymisevät messevien hidastusten ja väkivallantekojen taustalla, ja etenkin Basement Jaxxin kynäilemä tunnaribiisi The Ends pistää leffan taustalla soidessaan ihan puntit tutisemaan!
Lisäksi Attack the Blockissa on sen verran yhteiskuntakritiikkiä kuin hyvässä filmissä pitää olla, mutta ketä se nyt kiinnostaa? (Minua tietenkin, Tri. Schnab. Huom!)
5/5
Johan on menoa ja meininkiä!
Prometheus (2012)
Niin paljon hukattua potentiaalia! En vain tajua mitä tässäkin on tapahtunut. Vähän päälle kahden tunnin keston aikana Prometheuksessa tapahtuu suunnilleen seuraavaa:
- tunti "syvällistä" paasausta luojan ja luodun suhteesta, ihmisen ylenkatseisuudesta ja ihmisyydestä ylipäänsä, siistin näköisiä scifihärveleitä ja liian vähän tapahtumia.
- puoli tuntia haahuilua pimeissä tunneleissa ja jotain etäisesti jännitystä muistuttavaa tunnelmaa, jopa pari kuolemaa!
- kaksikymmentä minuuttia aivan naurettavan överiä (lue: siistiä) splatteria ja monsterimättöä! Noomi Rapace tekee itselleen abortin, eikä muuten löydä vauvamassustaan lasta vaan jotain ihan muuta! Ihmis-avaruuspuku-hybridihirviö tulee ja vetää jengiä turpaan! Helvetti on irrallaan! Missään ei ole tolkun häivää (lue: kaikkea siistiä tapahtuu)!
- kaksikymmentä minuuttia ihan menevää juoksentelua ja räjäyttelyä
Näettekö ongelman tässä yhtälössä? Ihan kuin joku pilailija olisi käynyt lisäämässä käsikirjoituksen väliin parikymmentä sivua omaa näkemystään siitä millaista avaruuskauhun pitää olla, ja osunut maaliin huomattavasti paremmin kuin elokuvan virallinen käsikirjoittaja. Ehkä jopa koko muu tuotantotiimi tajusi asian kuvausten aikana, mutta koska pilailijan (lue: sankari) ideat olivat vaan niin mainioita, ne päätettiin ottaa mukaan elokuvaan. Mutta se hukattu potentiaali! Miksei koko leffaa samalta istumalta kirjoitettu uusiksi vastaamaan näitä uusia ohjenuoria? Prometheus todellakin pistää itkemään ihmisyyden edessä, mutta ihan vääristä syistä.
2/5
Osa 3: Demonista kivaa!
En ole uskonnollinen ihminen, mutta en myöskään tahdo peitellä sitä että rakastan raamatullisia aiheita. Hyvän ja pahan ikiaikainen taisto ihmisen sielusta, demonit, enkelit, massiiviset Helvetin sotavoimat, Jumala, Saatana. Mikä näissä on sellaista jota voisi olla rakastamatta? Uskonnollisista aiheista voi tehdä monenlaisia elokuvia, mutta parhaita ovat tottahan toki kauhuelokuvat. Helvettihän sopii sellaisenaan kauhuelokuvan aiheeksi! Tässä joitain aiheeseen tarttuvia elokuvia, jotka tuli tänä Halloweenina katsottua.
Pimeyden valtias (Prince of Darkness, 1987)
Vähän unohdetumpi Carpenter, mutta se on ihan tyhmää. Pimeyden valtias on itse asiassa yksi mielenkiintoisimpia elokuvia Saatanan heräämisestä jonka olen nähnyt (ja olen toki nähnyt monta), ja joka tapauksessa kauhuelokuvana varsin mainio. Elokuva pyrkii tekemään uskonnosta, pahuudesta ja itsestään Saatanasta kvanttifysikaalisia ilmiöitä, ja uskomatonta kyllä onnistuu tässä varsin kunnianhimoisessa tavoitteessaan erittäin mallikkaasti.
Tunnelmaltaan Pimeyden valtias on yksi täydellisimpiä onnistumisia Carpenterin uralla. Paholaismaiset visiot, oudot unet, itsestään liikkuvat esineet ja riivatut ihmiset lisääntyvät ja lisääntyvät ja lisääntyvät ja lisääntyvät, ja aina kun tuntuu että elokuvan rakentama jännite vihdoin purkautuisi, heitetään soppaan taas uusi outo elementti ja sama meno jatkuu. Jollain poppakonstilla Carpenter onnistuu pitämään langat käsissään loppuun asti, vaikka jatkuvan kummallisuuksien lisäämisen ja jännitteen nostamisen voisi kuvitella ampuvan lopulta itseään jalkaan.
Pimeyden valtiaalla ei kenties ole aivan samanlaista monia katselukertoja kestävää voimaa kuin The Thingillä ja varmaan on jotenkin ääliömäistä että annoin tälle paremman arvosanan kuin Halloweenille, mutta etenkin ensimmäinen katselukokemus on sen verran mieleenpainuva että pakko se on. Suosittelen varauksetta!
5/5
Puhelu Helvetistä (976-EVIL, 1988)
Olen kuullut että isot pojat ulkomailla kutsuvat näyttelijävetoisia elokuvia sanalla "vehicle". Jos näin todella on, niin tämä elokuva on ehdottomasti Stephen Geoffreys -vaunu jos joku! Geoffreys on siis mm. Fright Nightista tuttu, maailman ärsyttävimmän nilkin näköinen ja kuuloinen ylinäyttelevä paskapää. Toisin sanoen aivan loistava hahmo leffaan kuin leffaan! En ole oikeastaan nähnyt tyyppiä kuin tässä ja Fright Nightissa, mutta on vaikea kuvitella häntä muihin kuin koulukiusatun hihittelevän friikin rooliin (hauska fakta: kauhuleffauransa jälkeen Geoffreys teki lukuisia hardcore homopornoelokuvia, kuten Guys Who Crave Big Cocks ja Leather Intrusion Caset 2 ja 4. En linkitä, on jännempää kun etsitte itse!).
Joka tapauksessa Puhelu Helvetistä on silkkaa Geoffreysin peeloilua alusta loppuun, ja hyvä niin. Lukuunottamatta Geoffreysia ja ihan hauskaa premissiä (numeroon 976-EVIL soittamalla saa supervoimat ja toimintaohjeita itseltään Saatanalta), ei leffassa nimittäin ole kovin paljoa mitään mieleenpainuvaa. Se on sääli, koska kyseessä on sentään yksi harvoista itsensä Freddy Kruegerin ohjaamista elokuvista! Homma ei vain oikein missään vaiheessa nouse kunnolliseen kiitoon ja juuri kun jotain meinaa tapahtua, koko leffa loppuu. Itse loppuhuipennus on kyllä varsin menevä, ja antaa viitteitä että ehkä elokuvasta onkin yritetty tehdä jonkinlainen kiusatun teinin tuskien allegoria. Lopussa, kun Geoffreysin hahmo on täysin pahan vallassa, hän on nimittäin kirjoitellut kotitalonsa seinät täyteen "go to hell, mom"-tyylisiä viestejä.
Oli miten oli, tärkeintä on se, että tämä yksi niitä melko harvoja kauhuelokuvia joiden alkuperäinen nimi on mielestäni parempi kuin suomennettu. 976-EVIL, simppeliä mutta nokkelaa! Ja etenkin helvetin siistiä!
3/5
Kuinka sydämetöntä! :(
Event Horizon (1997)
Järkyttävän siisti leffa! Paska- ja videopelielokuvien kuninkaan Paul W.S. Andersonin (Alien vs. Predatorit, Resident Evilit) magnum opus Event Horizon on erinomainen avaruuteen sijoitettu kummitustaloelokuva. Elokuvan tarinassa ensimmäinen koskaan rakennettu ylivalonnopeusalus Event Horizon katoaa neitsytmatkallaan ja palaa sitten takaisin seitsemän vuoden kuluttua. Kukaan ei tiedä missä alus on tuon ajan seilannut, mutta eloonjääneitä etsimään lähtevä pelastusryhmä ymmärtää hyvin nopeasti että ainakaan siellä ei ollut yhtään kivaa.
Event Horizon vaan on kaikin puolin mainio. Scifin ja synkkien helvetillisten visioiden yhdistelmää ei ole elokuvissa käytetty lainkaan tarpeeksi (Doom, miksi munasit tämän?!), mutta Event Horizon tarjoilee molempia liiempiä pihistelemättä. Eihän se mikään Hellraiser ole, mutta miellyttävän synkkä paikka Event Horizoninkin Helvetti silti on. Lisäksi siinä on hyviä näyttelijöitä, kivaa väkivaltaa ja muutama erittäin timanttinen one-liner (etenkin vähän Paluu tulevaisuuteen -viittaukselta tuntuva "Eyes? Where we're going we don't need eyes"). Tekniseltä toteutukseltaan Horisontti vähän ontuu, etenkin tietokone-efektit ovat melko rumia, mutta aika kultasilmä saa olla että antaa sen häiritä. Poiketen käytännössä kaikista muista Andersonin elokuvista, Event Horizon tuntuu tehdyn jopa jonkinlaisella rakkaudella aihettaan (kukapa ei Helvettiä rakastaisi) kohtaan, minkä ansiosta kömpelyydetkin lähinnä lisäävät elokuvan charmia.
Loppujen lopuksi tärkein myyntivaltti elokuvalle on kyllä Sam Neill, joka on riivatun avaruusteknikon roolissaan suorastaan helv... no, hyvä.
5/5
Viimeinen manaus (The Last Exorcism, 2010)
Jostain syystä yleensä pidän tällaisista "found footage"-elokuvista, jotka siis yrittävät kovasti esittää olevansa todellisia dokumentteja todella tapahtuneista asioista. Paranormal Activity (2007) on jopa ainoa kauhuelokuva jota katsoessa olen moneen vuoteen edes vähän pelännyt, ja The Last Exorcism kalastelee monin tavoin samoilla vesillä.
Tällä kertaa dokumenttiryhmä tekee elokuvaa huijaripastorista, joka tienaa leipänsä manaamalla herkkäuskoisilta setelit lompakosta. Ryhmä seuraa pastoria hänen "viimeiselle manaukselleen" ennen miehen uran päättymistä, mutta ikävä kyllä dokumenttia tehtäessä alkaa ilmetä että Louisianan syrjäseuduilta kaikunut hätähuuto ei ollutkaan täysin perätön. Jotain unissakävelyä ikävämpää todella on nousemassa alligaattorien kansoittamien soiden keskeltä. Mokumentti sopisi manauselokuvan tyylilajiksi erinomaisesti, kuuluuhan molempiin genreihin olennaisesti hidastempoisuus ja maanläheisyys.
Ikävä kyllä The Last Exorcism onnistuu melko tehokkaasti munaamaan molemmat osa-alueensa. Elokuvan dokumentaarisuus kun koostuu suurimmaksi osaksi siitä, että kamera heiluu ja ihmiset puhuvat suoraan kameralle, muutoin koko touhu ryssitään miehenmentävillä juoniaukoilla ja hölmöyksillä. Eivätkä edes ne manauskohtaukset ole mitenkään erityisen jännittäviä. Blah. Tahdoin kovasti pitää tästä, mutta ei se millään onnistu.
2/5
Vielä on kauhuelokuvia jäljellä!