Kymmenen Vesa "Pilotti" Mustosen suosikkiohjaajaa
Vesa "Pilotti" Mustonen, 20. kesäkuuta 2012
Moi!
Tässä minun ohjaajalistaukseni. Valitsemistani ohjaajista vain yksi sama kuin herra Schnabelilla, mutta voin vakuuttaa että en tarkoituksella vältellyt hänen tekemiään valintoja (mikä lienee kyllä helppo uskoa valintojamme vertaillessa). Elokuvamakuni ohella tästä postauksesta voi heti päätellä toisenkin eroavaisuuteni armoitettuun tohtori Schnabeliin: kirjoittamani jutut tulevat tuskin koskaan olemaan järin syvällisiä analyyseja, vaan lähinnä lyhyitä kikkareita. Lisäksi, päinvastoin kuin sir Schnabel, olen nimenomaan tiettyjen tyylilajien ystävä, minkä vuoksi tämänkin listan koostaminen osoittautui erittäin vaikeaksi. En oikeastaan ole varma miksi hra Schnabel minut pyysi kanssaan yhdessä blogaamaan, mutta eipä se kai keneltäkään poiskaan ole!
PS. käytin tämänkin jutun kirjoittamiseen ainakin kuukauden.
(Mukaan pyydettiin nimenomaan kontrastin ja monipuolisuuden vuoksi. Schnab. Huom.)
Oli miten oli, ohjaajia:
Quentin Tarantino
Mikä tahansa lista on parasta aloittaa sillä ilmiselvimmällä valinnalla. Tarantino on ohjaaja, jonka töistä on vaikea erottaa omaa näkemystä suorista lainauksista, ja kenties mitään omaa visiota ei löydettävissä edes ole. Mutta ovat hänen pastissinsa kuitenkin sen verran viimeisen päälle hiottuja, että niistä pystynevät nauttimaan kaikki vauvat ja vaarit.
Joel & Ethan Coen
Rakastettava keppostelijakaksikko! Mustan huumorin mestarit! Coenien elokuvat tekevät traagisesta koomista ja koomisesta traagista. En oikeastaan tiedä mitä muuta osaan sanoa. Herrojen elokuvat vaihtelevat komediasta (Big Lebowski, 1998) synkkiin kulttikirjafilmatisointeihin (Menetetty maa, 2007), mutta kaikki ovat silti tunnistettavissa nimenomaan tekijöidensä elokuviksi. Ihailtavasti miesten jo melko mittavalle uralle ei montaakaan epäonnistumista mahdu.
Frank Henenlotter
Kokonaiset kuusi elokuvaa 30-vuotisen uransa aikana ohjannut Frank Henenlotter on siinä mielessä helppo valinta, että kaikki hänen elokuvansa ovat ns. täyttä asiaa. Vaikka elokuvien laatu välillä heitteleekin jonkin verran, ei perseilyn, väkivallan ja hämmentävien efektien kanssa kitsastella yhdessäkään miehen teoksessa. Vuoden 2008 Bad Biology onnistuu jopa yllättämään vammaisuudellaan, mikä on siis pelkästään hyvä asia. Kevyesti Henenlotterin paras elokuva on kuitenkin huuruinen ja surrealistinen Brain Damage (1988), jossa mukavia jutteleva ulkoavaruuden olento tykittää huumeita suoraan ihmisten aivoihin.
Peter Jackson
Entinen splatter-kuningas, nykyään "vakavasti otettava" massiivisten budjettien seikkailuelokuvien ohjaaja ja tuottaja. Eikä Jacksonin kyvyissä kummassakaan ääripäässä ole valittamista: Bad Taste (1987) ja Aivokuollut (Braindead, 1992) ovat ehdottomia splatter-klassikoita, ja myöhempien aikojen King Kong -remake (2005) ja Sormusten herra -trilogia (2001-2003) varsin nautittavaa miljoonaluokan viihdettä. Lisäksi Jacksonilla on ilmeisesti silmää tuleville lupauksille, sillä rahoituksen tarjoaminen Neill Blomkampin District 9:lle (2009) paljastui varsinaiseksi kulttuuriteoksi.
Sam Raimi
Kauhufanille ehkä se pakollisin valinta, ja loppujen lopuksi vain ja ainoastaan yhden elokuvan takia. Raimin esikoisohjaus Evil Dead (Suomessa myös Evil Dead - Kauhun riivaamat, 1981) on yksi kauhuelokuvan suurimpia klassikoita, eikä syyttä. Raimi loi, etenkin innovatiivisella kameratyöskentelyllään, suunnilleen koko modernin kauhugenren, eikä suurinta osaa Evil Deadin jälkeisistä kauhuelokuvista varmasti olisi ikinä nähty ilman sen innoittavaa vaikutusta. Jälkiviisaasti elokuvaa toki voi myös syyttää monista nykykauhuelokuvaa riivaavista kliseistä, mutta itse elokuvan ansioita lienee mahdoton kiistää. Evil Dead on yhtä pelottava kuin se on hauska, ja todellakin saamansa huomion ansainnut. Ja hei, on se Raimi ohjannut muitakin hyviä leffoja!
Stuart Gordon / Brian Yuzna
IMDb: Gordon
| Yuzna
Wikipedia: Gordon
| Yuzna
Muunmuassa kauhuklassikoiden Re-Animator (1985) ja From Beyond (1986) takaa löytyvä tehokaksikko. Oikeastaan Gordon on tästä parivaljakosta se ohjaaja, mutta koska Yuzna on tuottanut kaikki Gordonin parhaat elokuvat ja miehet ovat muutenkin tehneet tiivistä yhteistyötä (esimerkiksi Kultsi, kutistin kakarat -elokuvan (1989) parissa, jännittävää kyllä), on mielestäni oikeutettua vähintäänkin mainita myös Yuznan nimi tässä yhteydessä. Ja on Yuzna myös itse ohjannut yhden modernin kauhuelokuvan vähemmän tunnetun klassikon, Societyn (1989), mikä yksinään takaa miehelle paikan lempiohjaajieni joukossa.
John Carpenter
B-elokuvan kuningas jo yli 30 vuotta. Renessanssimies Carpenter hallitsee niin ohjaajan, tuottajan, säveltäjän kuin näyttelijänkin tontin, mikä antaakin hänen elokuvilleen varsin omaleimaisen ilmeen. Ennen 90-lukua Carpenter ohjaajana oli tae laadusta, mutta sittemmin maestron ote on alkanut lipsua. Tällä ei tietenkään ole mitään merkitystä, niin monta klassikkoa on mies jo ehtinyt ohjata. Carpenterin paras suoritus on edelleenkin yksinoikeutetusti The Thing - 'Se' jostakin (The Thing, 1982). Suoraan sanottuna: The Thing on edelleen myös paras kauhuelokuva, joka koskaan on tehty. Se herättää pelkoa, paranoiaa, inhoa ja kauhua. Iästään huolimatta se on edelleen äärettömän cool, eikä edes 2000-luvun Helvetin Ironisina aikoina tunnu tippaakaan vanhentuneelta. Lisäksi se on täynnä huikeita efektejä, jotka ajoittain saavat kiemurtelemaan kauhusta, ja toisinaan repeämään riemusta. Toisin sanoen: The Thing on kaikkea, mitä kaikki kauhu- ja sen alagenrejen edustajat yrittävät olla.
David Cronenberg
En uskalla sanoa Cronenbergistä juuri mitään, koska arvoisa kumppanini teki jo niin kivan analyysin. Itse pidän erityisesti Cronenbergin alkupään tuotannon huikeista kehonmuokkaus-visioista ja arveluttavasta kiihottavuudesta. Videodrome (1983) on yhtä aikaa yksi seksikkäimpiä ja yksi ahdistavimpia näkemiäni elokuvia!
George A. Romero
Pakko kai kauhuelokuvafanin on Romero mainita. Jo sekstologiaksi (joka ei kyllä varmasti ole oikea sana) venyneen Zombie-sarjansa lisäksi Romero on kuitenkin ohjannut muitakin varsin suositeltavia elokuvia. Esimerkiksi aivan upealla suomennoksella täräytetty Kaikki saastuneet tuhotaan (The Crazies, 1973) remakeineen on erittäin katsomisen arvoista tavaraa. Myös teinistä - joka saattaa olla tai olla olematta vampyyri - kertova Martin (1976), ja lystikkäillä motoristi-ritareilla varustettu Asfaltti palaa (Knightriders, 1981) kannattaa jokaisen genre-elokuvan ystävän ehdottomasti katsoa.
John Woo
Hong Kong oli ainakin joskus toimintaelokuvien ykköskaupunki ja John Woo oli ainakin joskus Hong Kongin tiukin ohjaaja. The Killer (1989) ja Hardboiled (1992) ovat mahdollisesti kaksi parasta koskaan tehtyä toimintaelokuvaa, eikä esimerkiksi Bullet in the Headin (1990) ja A Better Tomorrow'n (1986) arvoa saa kiistää vaikka paremmin tietäisikin. Puhdasta, yksinkertaista ja kaunista kovuutta. Hollywood yritti kovasti tuhota kuningasohjaaja Woon uran, mutta kaikeksi onneksi maestro itse ymmärsi paremmin ja palasi takaisin Kiinaan ohjatakseen koko uransa suureellisimman elokuvan. Kahteen osaan jaettu (mutta selvästi yhdeksi elokuvaksi tarkoitettu), yhteensä lähes viiden tunnin mittainen Red Cliff (2008), nousee massiivisuudessaan kevyesti miehen parhaiden elokuvien joukkoon.
Siinäpä se! Tässä vielä joitain nimiä jotka tämän päivän fiiliksellä eivät päässeet top kymmeneen: Lars von Trier, James Cameron, Terry Gilliam, Wong Kar Wai, Darren Aronofsky.
Ja sellaisia, jotka olisin ehkä muuten valinnut, mutta tuntuu etten ole nähnyt tarpeeksi montaa elokuvaa sanoakseni: Sofia Coppola, Kim Jee-woon, Michele Soavi.